Venäjällä pula johtajaroolimalleista, Suomessa Venäjä-osaajista

Seminaarin ohjelma

Osallistuin torstaina 29. marraskuuta 2018 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Töölön kampuksella järjestettyyn Opportunities in Russia -seminaariin. Seminaarin järjestivät Suomalais-venäläisen tieteellisen ja teknologisen yhteistyön komission yhteiskuntatieteiden työryhmä ja Suomen Venäjä-kerho yhteistyössä Aalto-yliopiston Center for Markets in Transition (CEMAT) -tutkimuskeskuksen kanssa.

FinRus Researchin mukaan seminaarin taustalla oli Venäjän kanssa asioivilta yrityksiltä ja julkiselta sektorilta kummunnut huoli opiskelijoiden vähenevästä Venäjä-mielenkiinnosta. Näillä tahoilla on vaikeuksia löytää Venäjä-osaajia. Seminaarissa haluttiin parantaa opiskelijoiden Venäjä-tietoisuutta esittelemällä uramahdollisuuksia ja kehitysnäkymiä Venäjällä. jotta opiskelijat saataisiin innostumaan Venäjästä yleisestä poliittisesta ilmapiiristä huolimatta. Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut Venäjästä markkinana, joten kutsun saavuttua sähköpostiin ilmoittauduin mielenkiinnolla osanottajaksi.

Tilaisuudessa esiintyneet konkarit korostivatkin, että Venäjä on edelleen Suomessa heikosti hyödynnetty markkina-alue. Heidän mielestään Venäjän kanssa voi ja kannattaa tehdä bisnestä poliittisesta ilmapiiristä huolimatta. Lisäksi Suomessa on edelleen pula Venäjä-osaajista, vaikka maa on tuossa aivan rajan takana.

Seminaarissa käytiin muun muassa paneelikeskustelu Venäjän kanssa tekemisissä olleiden henkilöiden kesken, mutta sen anti jäi itselleni melko laihaksi. Aiheet pyörivät keskustelijoiden omien urapolkujen ja tekemisten listaamisessa, venäjän kielen merkityksessä Venäjällä toimimisessa, sekä kevyesti myös Venäjän työelämäkulttuurin, markkinapotentiaalin ja tulevaisuuden kehitysnäkymien ympärillä.

Usean vuoden venäjän kielen opiskelu, useat vierailut ja vuoden asuminen Venäjällä olivat jo opettaneet minulle paljon, ja paneelikeskustelussa esiin tulleet oivallukset, kuten “venäjän kielen taitoa vaaditaan tai se ainakin auttaa kovasti, mikäli mielii tehdä töitä Venäjällä” eivät säväyttäneet. Paneelikeskustelijoista mielestäni vain Maaret Heiskarista huokui raudanluja kokemus (20 vuotta Venäjän-liiketoiminnassa) ja hänellä olikin keskustelijoista eniten annettavaa. Hänen kommenttejaan oli mielenkiintoista kuunnella.

Paneelikeskustelun sijaan itselleni tilaisuuden ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi osuudeksi nousi tilaisuuden aloittaneen pääpuhujan Pekka A. “Bulldozer” Viljakaisen esitelmä näkemyksistään Venäjän liike-elämästä.

On myönnettävä, että olen hieman Viljakaisen fanipoika. Muistan lukeneeni hänen henkilökuvansa varmaankin Aamu- tai Kauppalehdestä jo jokin aika sitten ja ihastelleeni hänen uransa kulkua. Lyhyesti kerrottuna hän perusti 14-vuotiaana oman IT-alan yrityksensä, jonka hän myi  yhdeksänkymmentäluvulla TietoEnatorille, jolloin hänestä tuli nykyisen Tiedon suurin henkilöomistaja, ja, tietenkin, miljonääri. Sittemmin hän tuli vastustaneeksi julkisesti Pietarin talousfoorumissa silloisen Venäjän presidentin, Dmitri Medvedevin mielipiteitä Venäjän kehitysprojekteihin liittyen, minkä seurauksena hänestä tuli Medvedevin neuvonantaja, Venäjän postin hallituksen jäsen, Venäjän postipankin perustajahahmoja, Skolkovon startup-kylän keskeinen hahmo… ja niin edelleen. Totesin, että tämä mieshän on tehnyt käytännössä sen mihin itsekin pyrin, mutta potenssiin n.

Bulldozer puhuu

Olin jo unohtanut, että olin lukenut hänestä, kunnes saavuin seminaariin ja hoksasin, että tämähän on SE Pekka Viljakainen – ja pääsisin nyt kuulemaan häntä livenä! En nimittäin odottanut seminaarilta etukäteen paljoakaan. Osallistuin Pietarissa asuessani pääkonsulaatin järjestämään samantyyppiseen tilaisuuteen, josta jäi vähän käteen. Viljakaisen esiintyminen nosti mielenkiintoni uudelle tasolle – saatoin odottaa näkemystä ns. ytimestä.

Tiivistäisin Viljakaisen pääpointit seuraavasti:

  • Venäjällä kaikki perustuu ihmisten välisiin henkilökohtaisiin luottamukselle rakennettaviin suhteisiin.
  • Sanktiot eivät vaikuta juuri ollenkaan muuhun kuin rahoitusmaailmaan, sanktiot päinvastoin pakottavat Venäjää kehittämään kotimaista tuotantoaan.
  • Mikäli haluat laajentaa Venäjälle, ole valmis lähettämään omat johtajat paikalle.
  • Venäjällä on valtava määrä taitavia ammattitaitoisia ihmisiä, mutta johtamisroolimallit puuttuvat, mikä rajoittaa kehittymistä.
  • Uusi neuvostoajan kokematon sukupolvi on pääsemässä valtaan liike-elämässä, ja heidän asenteensa eroaa täysin edeltäjistään.
  • Maailmassa on kolme merkittävää laajaa yhtenäistä markkinaa – USA, Venäjä ja Kiina – joista Venäjä on suomalaisten kannalta potentiaalisin.

Venäjällä kahdenvälisten suhteiden kehittäminen ja vaaliminen on ensisijaisen tärkeää. Suomalaiset menevät tyypillisesti teknologia ja tuote edellä. Venäläisessä liike-elämässä tämä on takaperoinen lähestymistapa, ja liiketoiminta alkaakin toimijoiden henkilökohtaisten suhteiden ja luottamuksen kehittämisellä. Aiemmin tämä tarkoitti jo stereotypioistakin tuttua vodkan ryystämistä ja muita paheita, mutta uusi sukupolvi on aiempaa raittiimpi. Viljakainen totesikin poimineensa sieniä ja marjoja enemmän kuin koskaan.

Viljakainen alleviivasi, että Venäjällä ei varsinaisesti ole osaamisesta pulaa. Venäläiset ovatkin maailman korkeakoulutetuimpia kansoja ja erityisesti matemaattinen ja ohjelmoinnin osaaminen on omien havaintojeni perusteella korkeatasoista. Viljakainen korostikin, että Venäjällä on ennen kaikkea pula johtajuuden roolimalleista. Kehitys kärsii huonosta johtajuudesta, joka kumpuaa neuvostoaikojen malleista. Uudetkin sukupolvet kehittyvät hitaasti, kun mallia otetaan aiemmista.

Viljakainen totesi, että Suomella – vaikkei täällä johtajuus mitenkään täydellistä ole – voisi olla paikka vielä johtajuutta Venäjälle. Venäjälle suuntaavien suomalaisyritysten pitäisikin kyetä lähettämään omat johtajansa paikan päälle.

Yhteenveto

On hienoa, että tämänkaltaisia tilaisuuksia järjestetään, ja että Viljakaisen ja Heiskarin kaltaiset kokeneet tekijät avaavat näkemyksiään ja jakavat tietoa erityisesti niille, jotka ovat olleet Venäjän kanssa vähemmän tekemisissä. Kuten sivusin aiemmin, väittäisin, että suurin osa tilaisuudessa esiin tulleista asioista on suhteellisen tuttuja kaikille vähänkään enemmän Venäjällä aikaa viettäneille. Olin siis aavistuksen tilaisuuden kohderyhmän ulkopuolella, mutta vähemmän Venäjää tunteville tilaisuus varmasti kertoi paljonkin. Tilaisuuden jälkeen järjestetty ruokailu- ja verkostoitumismahdollisuus olisi voinut poikia jotain, jos olisin seuraavalta ohjelmaltani malttanut jäädä paikalle hengailemaan. Ensi kerralla sitten, ehkäpä ensi kerralla uskaltaudun myös paiskaamaan kättä Viljakaisen kanssa.

Minua hieman ihmetyttää, että jos kerran Venäjä-osaajista tai innokkaista tekijöistä on pula, niin missä se näkyy – ei ainakaan työhakuilmoituksissa. Itse olen etsinyt jo pidemmän aikaa aktiivisesti konkreettisia mahdollisuuksia suuntautua Venäjälle, mutta heikolta on näyttänyt, etenkin IT-alalla. Ehkä en vain osaa käyttää Googlea tai sitten ei oikein ole foorumia, jolla Venäjä-osaajat ja yhteisöt kummaltakin puolelta rajaa voisivat kohdata. Jos on, niin vinkatkaa minullekin vaikkapa kommenteissa – olen kiinnostunut!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *