Nevski prospekt. Nevskiy prospekt. Nevskyi prospekt. Nevsky prospekt. Невский проспект. Nevan valtakatu. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. On ilmiselvää, että Nevski prospekt – kaupungin pääkatu – on Pietarin sydän.

Tämän 4,5 kilometriä pitkän kuusi-kahdeksankaistaisen monsterin varrella tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsee murskaava valtaosa Pietarin nähtävyyksistä ja keskeisistä ajanviettopaikoista. Kun minulta kysytään, minne Pietarissa kannattaa turistin mennä, vastaan että “aloita Nevski prospektin päästä ja kävele sen läpi. Aina, kun näkyy jotain mielenkiintoista, poikkea sinne”. Toinen vakiovastaus on “avaa TripAdvisor ja käy suosiojärjestyksessä paikat läpi.

Minulla oli etuoikeus asua Nevski prospektin välittömässä läheisyydessä vaihto-opiskeluaikoinani. Pietarin valtiollisen talousyliopiston (Saint Petersburg State University of Economics (UNECON), Санкт-Петербургский государственный экономический университет (СПБГЭУ)) pääkampus sijaitsee Kazanin katedraalin kyljessä Gribojedovin kanavan rantakadulla, ja asuin kampuksella sijaitsevassa asuntolassa. Nevski prospekt ja ydinkeskusta, muun Pietarin tavoin, tuli tutuksi. Pietari on toinen kotikaupunkini, jonne matkustan edelleen usein.

Talvipalatsi - Nevski prospektin alkupiste
Talvipalatsi, jossa sijaitsee maailmankuulu Eremitaasi-museo, on Pietarin kuuluisin nähtävyys

Kuten mainittu, Nevski prospektin varrella sijaitsee suurin osa Pietarin nähtävyyksistä. Kadun länsipäässä sijaitsee Palatsiaukio, jonka laidalla seisoo todennäköisesti Pietarin kuuluisin nähtävyys Talvipalatsi. Talvipalatsi on maailmankuulun Eremitaasi-taidemuseon koti. Eremitaasilla on tiloja myös muissa Palatsiaukion ympärillä olevissa rakennuksissa, kuten Pääesikunnassa.

Hieman Nevskin varrella olevia paikkoja vuodelta 2016

Palatsiaukiota vastapäätä kadun toisella puolella on Admiraliteetti ja Aleksanterin puisto, jota pitkin pääsee Iisakinkirkolle sekä Pronssiratsastaja-patsaan luokse. Jatkamalla katua kohti itää Moika-joen yli, saavutaan seuraavalle nähtävyysryppäälle Gribojedovin kanavan ja Nevan valtakadun risteyksessä. Kazanin katedraali, Kirkko veren päällä, Signerin talo, Gostiny dvor-tavaratalo, Pietarin talousyliopisto ja Pankkisilta, jota koristavat grifonit, Jekaterinan puisto, Aleksanterin teatteri… niin paljon nähtävyyksiä, että ei meinaa painomuste riittää.

Kazanin katedraali Nevan valtakadulla
Kazanin katerdraali on näyttävä kompleksi keskeisellä paikalla

En kuitenkaan aio listata kaikkea nähtävää mekaanisesti. Sinun on vain mentävä paikan päälle näkemään ja kokemaan itse 🙂 Minun tekisi mieli kirjoittaa jotain alkuperäistä eikä vain toistella samaa, mitä kaikki muutkin – tietoa, jota saa perus turisti-infosta. Lisäksi minun on hieman hankala kirjoittaa Pietarin nähtävyyksistä, koska puolipaikallisena asiat, jotka voivat olla lukijasta mielenkiintoisia, ovat minulle jo niin arkisia, etten muista tai hoksaa kirjoittaa niistä.

Kirkko veren päällä
Kirkko veren päällä on eräs Pietarin symbolisista rakennuksista.

On Pietarissa muutakin

Nevski prospektilla on myös varjopuoli. Se on todella ruuhkainen sekä autoista että ihmisistä. Siellä on pölyistä ja meluista. Kesällä se on aivan tukossa turisteista eikä näin “paikallisena” tee mieli lähteä pööpöilemään heidän keskelleen.

Anekdootti: kaupungilla kävely on venäläisten lempiharrastuksia. Tai no, enemmänkin kaupungilla haaveilu ja laahustaminen. Kävelyprosessiin saattaa myös kuulua äkillinen pysähtyminen tai suunnanmuutos keskellä jalkakäytävää. (Moni) suomalainen – yleensä itseni mukaan lukien – puolestaan on tottunut kulkemaan tehokkaasti paikasta A paikkaan B. Muistan Pietarissa asuessani oppineeni liikkumaan tarvittaessa varsin sulavasti ja liukkaasti ihmismassan seassa ja läpi. Muistan myös olleeni venäläistyylisellä stressivapaalla käyskentelevällä kävelyllä venäläisen neitokaisen kanssa Nevskillä, kun takaani kuului selvällä isänmaan kielellä, kuinka “nää ei perkele osaa kävellä kunnolla saatana”, samalla kun pariskunta puikkelehti kävelijöiden ohitse.

Koin tilanteen huvittavana, mutta en paljastanut identiteettiäni. Ehkä joskus, vaikkapa lomalla ollessaan, voisi ottaa astetta rauhallisemmin ja kävellä hieman hitaammin ja naatiskella näkymistä. Lomalla tosin rentoudutaan yleensä vaikka hampaat irvessä ja mieluusti laikka hieman punaisena.

Varjopuolista vielä: voisi kuvitella, että Nevski olisi jotenkin vaarallinen paikka, mutta itse en ole kokenut oloani turvattomaksi koskaan – edes yöllä. Ehkäpä siksi, että Nevskillä on vuorokauden ympäri melko paljon ihmisiä, jolloin häirityksi tulemisen vaara on mahdollisesti pienempi. Toisaalta olen pyrkinyt käyttämään maalaisjärkeä ja käyttäytymään neutraalisti joka tilanteessa, jotten olisi kiinnostava kohde.

Varsinainen varjopuoli on, että kun Nevskin on nähnyt tarpeeksi monta kertaa, ei se tietystikään enää sytytä samalla tapaa kuin ensimmäisillä kerroilla. Usein pyrinkin nykyään etsimään jotain muita ajanviettopaikkoja kuin Nevski ja aivan ydinkeskusta. Olen tullut vanhaksi.